keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Itku pitkästä ilosta

Ja taas viime viikonloppuna tapahtui meikäkanille viiksikarvoja tärisyttävän jännittäviä asioita! Pääsin ensimmäistä kertaa emännän kesänviettopaikkaan, maalle. Maalla oli ihanaa!
Lähdin rohkeasti tutkimaan ympäristöä.
Maalla oli ties minkälaisia, jännittäviä kaninkoloja (joista emäntä aina kiskoi minut pois).
Kiirettä piti, mutta välillä pysähdyin nauttimaan silittelystä.
Melkein koko päivän vietin ruohonjuuritasolla.

Sitten tapahtui jotain kurjaa: taisin tavoitella vapautta vähän liian hanakasti. Tiedättehän, millainen loppu ahneella on? Purin talutushihnani poikki, ja emäntä säikähti. Hän kaappasi minut syliinsä, kantoi sisälle ja pyysi vannomaan kautta kiven ja kannon ja voikukanlehden ja porkkanannaatin, etten enää ikinä tekisi mitään sellaista. 

No loppupäivän vietin sohvan alla. Sekä minä että emäntä taisimme olla jokseenkin möksähtäneitä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti