Taas aika on vierähtänyt ihan kuin jäniksen selässä oltaisiin! No nytpä kerron kaiken, mitä meikäkanille on lähiviikkoina tapahtunut:
Ensinnäkin emäntä ja isäntä lähtivät matkalle etelään, koska heillä on niin ohuet talviturkit, etteivät he kestä talven kylmyyttä toisin kuin meikäkani, jonka turkki on pörheä mutta kuitenkin silkkinen, herkullisen toffeen värinen mutta kuitenkin puhdas ja täydellinen.
Emännän ja isännän matkan ajaksi eli liki kahdeksi viikoksi meikäkani matkusti mummulaan hoitoon autollamme, jota Friidaksi kutsutaan.
Tietenkin mummulassa oli kivaa - ainahan siellä on! Vähän tömäyttelin mielenosoituksellisesti takakäpälälläni, jos iltapalaa ei tarjoiltu oikeaan aikaan, eikä isoemäntä voinut myöskään koko hoitoajanjakson aikana siivota huonettani, sillä hän pelkäsi, että nakerran imurin letkuun reiän. Miksiköhän hän sellaista pelkäsi? Minä kun keskityin mummulointiaikana ihan toisenlaiseen projektitoimintaan, kuten tapetin repimiseen.
Tästä on hyvä jatkaa! |
Ai niin, ja rappusista tuli mieleeni, että kun emäntä ja isäntä olivat palanneet matkalta ja noutaneet minut takaisin kotiin, meille viimein selvisi Haukkuvan Hurtan henkilöllisyys! Emäntä ja isäntä törmäsivät Haukkuvaan Hurttaan eräänä iltana rappukäytävässämme.
Haukkuva Hurtta on siis kurja tyyppi, joka haukkuu öisin, ulvoo päivisin ja vikisee viikonloput. Emäntä oli kuvitellut, että piski olisi vähintään saksanpaimenkoiran kokoinen läähättäjä, mutta tällä kertaa normaalisti niin yliveto emäntäni oli niiiiin väärässä!
Haukkuva Hurtta nimittäin osoittautui mustaksi chihuahuahuaksi. Haukkuva Hurtta asuu yläkerrassamme ja hän ei osaa edes kivuta rappusia itse, vaan hänen emäntänsä kantoi häntä rappusissa! Naurettavaa. Meikäkani haluaa aina astella rappusissa itse. Ja Haukkuvan Hurtan on ihan turha vedota pienuuteensa, sillä meidän molempien säkäkorkeus lienee 15 senttimetrin hujakoilla, mutta hänen maavaransa on sentään isompi kuin meikäkanilla ja toisin kuin meikäkanilla, hänen käpälänpohjissaan on vieläpä liukastumista ehkäisevät polkuanturat.
Mummuloinnin jälkeen olen viettänyt lokoisia päiviä kotona. Koti on paras paikka! Olen päässyt parvekkeelle, josta bongasin mitä mainioimman kaivuutyömaan"
![]() | ||||||
Kaivuuprojekti. |
Viime aikoina olen toiminut myös pyykinkuivausprojektin virallisena valvojana. |
Kaikki meni! |
Eikä emännän vihaisuus ollut mitään siihen verrattuna, miten vihaiseksi isäntä tuli yhtenä iltana. Se oli se ilta, kun istuin tapani mukaan sohvan selkänojalla ja epähuomiossa pissasin sohvalla istuvan isännän niskaan, hups. Mutta yhtään ei pissaa roiskahtanut sohvalle, vaan kaikki meni isännän niskaan, mikä oli mielestäni hyvä juttu, sillä isäntä on paljon helpompi pestä kuin sohva.
Olet todella suloinen!
VastaaPoistaRakastan lukea kirjoituksiasi, voi, olet niiiin Ihana!!!
Ainiin, tämä on EHDOTTOMASTI paras kaniblogi!!
VastaaPoistaIhana postaus!<3<3 Aivan ihana kani!<3 Tämä blogi on NIIN ihana!<3<3
VastaaPoistaNo hyvä ettei pissaa roiskahtanut sohvalle!;0:D
VastaaPoistaT. Maria Lammisen koira Nuppu, olen aina halunnut tavata sinut, lisää minusta voit lukea täältä: agilitykoiranuppu.blogspot.fi