Tonttu on tyhmä, kuusi on kiva

Heipparallaa!

Facebookissa olenkin jo kertoillut joitain asioita jouluvalmisteluistani, mutta mielestäni joulu on niin merkityksellinen ajanjakso, että päätin kirjoittaa tänne blogiin vähän laveamminkin.

Jouluntulo alkoi näkyä kotonamme jo muutama viikko sitten, kun sain avata emännän kanssa ensimmäisen joulukalenterin luukun.

Se olikin sangen hauskaa puuhaa, sillä emäntä söi kalenterista vain sen pahan suklaan ja meikäläinen söi sen herkullisen pahviluukun.

Sitten mielialani muuttui mollivoittoiseksi, kun tuo typerä tonttu istahti minun huoneeseeni. Tuossa se kököttää ja kyttää tekemisiäni ja kuulemma kirjoittaa kaikki tuhmuuteni muistiin ja niiden perusteella minulta vähennetään aattoiltana joululahjoja, yhyyy!

Kerran luulin jo aaton tulleen, kun minulle tuotiin risuja.

Myöhemmin selvisi, ettei se joulu sitten vielä tullutkaan, vaan minun pitäisi odottaa sievästi vielä monta päivää.

Jaa tässäkö pitää odottaa? Mitä jos tämä typerä hattu alkaa hiostaa jalosukuista otsaani? Entä jos tekee mieli nakertaa paketinkulmaa?

No onneksi voin tässä odotellessani tarkastella tätä mehevää kuusipuuta. Alaoksissa näyttäisikin olevan trimmattavaa.

Trimmaamisesta mieleeni vielä muistui, että joulun kaltaisina juhlapäivinä pitää tietenkin panostaa erityisellä tavalla myös ulkoiseen olemukseen. Eilen emäntä trimmasi minun leuanaluskarvoituksestani takut pois. Manikyyriin ja pedikyyriin pääsen huomenna.

Ihanaa joulua kaikille!

Loikkasin myös Facebookiin

Jos olet ollut tarkkana kuin porkkana,olet saanut huomata, että olen nykyään myös Facebookissa. Mielestäni minulla on sen verran söpö naama, että se ansaitsi päästä sinne Naamakirjaan. Käykäähän sivuillani ja tykätkää minusta. https://www.facebook.com/gustavkani/

Tilaisuus tekee varkaan

Eräänä kauniina aamuna, kun emäntä meni keittiöön keittelemään aamukahvia, huomasin, että eteisen tason päälle oli jätetty herkkupurkkini auki. Purkki oli täynnä kuivattuja leivänpaloja ja loikkasinkin oitis nauttimaan purnukan sisällöstä. 

Purkissa todella oli, mistä valita. Oli tummaa leipää, vaaleaa leipää, kauraleipää, ruisleipää, paahtoleipää ja moniviljaleipää.

Muutaman minuutin päästä emäntä kuitenkin huomasi, mitä touhuilin leipäpurkin ääressä, ja hän tuli laittamaan purkin päälle kannen, höh. Mutta onneksi olin ehtinyt jemmata kattavan kokoelman leivänpalasia myös huoneeseeni ja emäntä vähän kummasteli, mistä sain koko ajan lisää leipää.

Ja kun salaisen leipäjemmani varastot ehtyivät, opettelin avaamaan leipäpurkkini kannen.

Kansi aukeaa kaikista nopeimmin, kun tiputan purnukan lattialle. Kautta viiksikarvojeni, miten paljon tuohon tötsäkkeeseen mahtuukaan herkullisia leivänpaloja!

Toisinaan eteisen tason pälle jää lojumaan myös aukinainen heinäpaketti. Onhan sitä pakko hivenen maistaa.

Normaalisti heinävarastoni sijaitsee tynnyrissä. Toki osaan raottaa tynnyrin kantta niin, että pystyn mutustamaan tynnyristä parhaat heinät päältä.

Kesällä sen sijaan tutustuin myös perinteistä heinää jännittävimpiin makuihin: Kun emäntä pötkötti sohvalla, kävin hörppimässä lasista hänen vihersmoothietaan. Tässä kuvassa on kovin kehnot värit, koska kuvaaja hämmentyi smoothievarkaudestani niin, että kamera tippui juomaan tai jotain.

Kesällä minulle kävi myös aika hassusti: olin syömässä tillin vartta, ja kun olin edennyt syömisessä tarpeeksi pitkälle, huomasin, että isäntä olikin kiinni tillini toisessa päässä. Törkeää. Taloudessamme asuu ruokavaras!