"Rusakkoja, ja vieläpä kaksin kappalein!" he hihkaisivat.
Sitten he hieroivat unihiekkaa silmistään ja tajusivat, ettei pihassa ollutkaan kahta rusakkoa - vaan kolme.
Meikäkanikin riensi emännän sylissä ikkunan ääreen katsomaan, ja totta tosiaan, pihassa pötköttivät Robina, Regina ja Ruusa Rusakko. Minun kesäkaverini!
 |
Ruusa ja Robina lepäilivät omenapuun välittömässä
läheisyydessä.
|
 |
Regina Rusakko puolestaan pötkötteli muutaman metrin päässä,
isotuomipihlaja-aidan katveessa.
|
Aika kummalliset paikat he olivat siis pihamaaltamme valinneet. Itse tykkään enemmän lepuutella esimerkiksi oven edessä kynnysmatolla, pihalaatan päällä taikka terassilla, ettei turkkini tahriinnu.
Nuo tytöt varmasti odottivat pihassa, milloin minä heräisin ja pomppaisin pihalle haukkaamaan raitista ilmaa ja voikukanlehtiä. Harmi, että he säikähtivät lopulta isäntää, jonka piti lähteä töihin, ja niin kesäkaverini loikkivat käpälämäkeen.
Mutta tuleehan noita uusia päiviä, aamuja ja öitä, jolloin pääsen tutustumaan neitoihin tarkemmin. Sitä odotellessani nautin otsansilityksestä sekä mansikoista ja mustikoista, joita minulle olohuoneessa tarjoillaan.
Moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti