torstai 7. heinäkuuta 2016

Ihan pihalla

Moni on ihmetellyt, mitä minulle mahtaa kuulua, kun en kevään ja alkukesän aikana ole tätä näppäimistöä ollenkaan käpälöinyt.

Ja vastaus tulee tässä: Minulle kuuluu tosi hyvää, ja olenhan sentään kertoillut kuulumisiani Facebookissa.

Vaikka olen jo kuusivuotias, jaksan yhä innostua keväästä ja kesästä ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Näinä kirkkaina vuodenaikoina olen myös aika villillä tuulella, ja emännällä onkin tapana viedä minut ulos, jotta voin purkaa ylimääräistä energiaani.
Maaliskuun lopussa, emännän syntymäpäivän aikoihin, oli kuitenkin vielä vähän kurja keli ulkoilla. Loikin kyllä pihalla, mutta kivempaa oli olla emännän sylissä.
Käpäläni tulivat kamalaan kuntoon ja siinä hymy hyytyi.
Huhtikuussa löysin pihastamme ensimmäiset vihreät ruohonkorret.
Toukokuussa autoin isoemäntää möyhentämään tämän kukkapenkin maaperää.
Tasapuolisuuden nimissä vierailin myös toisen isoemännän kukkamaalla.
Tämä kuva on juhannusulkoilultani. Eikö olekin ylevä kruunu??!
Olen siis kesän aikana vieraillut myös maalla - ja maallahan on aina mukavaa.
Kaikista hauskinta on kuitenkin ollut se, että emäntä ja isäntä nikkaroivat minulle keväällä ulkohäkin. He kertoivat rakennusaikeistaan syntymäpäivänäni. Nyt kesällä on ollut ihanaa, kun isäntä ja emäntä nauttivat kesäpäivistä terassilla ja minä saan olla terassin vierustalla ulkohäkissä.
Se on kyllä totisinta totta, että raitis ulkoilma väsyttää. Tunnen oloni kuitenkin jo niin kotoisaksi ulkohäkissäni, että vedän siellä maailman parhaita päivänokosia. Sitten on naas ihana herätä syömään ruohoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti