Kesäkaverit

Eilen aamulla, kun emäntä ja isäntä tokkuraisina vetivät rullaverhon ylös, he meinasivat selällensä lentää, kun näkivät pihamaallamme jotain poikkeavaa.

"Rusakkoja, ja vieläpä kaksin kappalein!" he hihkaisivat.

Sitten he hieroivat unihiekkaa silmistään ja tajusivat, ettei pihassa ollutkaan kahta rusakkoa - vaan kolme.

Meikäkanikin riensi emännän sylissä ikkunan ääreen katsomaan, ja totta tosiaan, pihassa pötköttivät Robina, Regina ja Ruusa Rusakko. Minun kesäkaverini!

Ruusa ja Robina lepäilivät omenapuun välittömässä läheisyydessä.

Regina Rusakko puolestaan pötkötteli muutaman metrin päässä, isotuomipihlaja-aidan katveessa.

Aika kummalliset paikat he olivat siis pihamaaltamme valinneet. Itse tykkään enemmän lepuutella esimerkiksi oven edessä kynnysmatolla, pihalaatan päällä taikka terassilla, ettei turkkini tahriinnu.

Nuo tytöt varmasti odottivat pihassa, milloin minä heräisin ja pomppaisin pihalle haukkaamaan raitista ilmaa ja voikukanlehtiä. Harmi, että he säikähtivät lopulta isäntää, jonka piti lähteä töihin, ja niin kesäkaverini loikkivat käpälämäkeen. 

Mutta tuleehan noita uusia päiviä, aamuja ja öitä, jolloin pääsen tutustumaan neitoihin tarkemmin. Sitä odotellessani nautin otsansilityksestä sekä mansikoista ja mustikoista, joita minulle olohuoneessa tarjoillaan. 

Moi.

Ihan pihalla

Moni on ihmetellyt, mitä minulle mahtaa kuulua, kun en kevään ja alkukesän aikana ole tätä näppäimistöä ollenkaan käpälöinyt.

Ja vastaus tulee tässä: Minulle kuuluu tosi hyvää, ja olenhan sentään kertoillut kuulumisiani Facebookissa.

Vaikka olen jo kuusivuotias, jaksan yhä innostua keväästä ja kesästä ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Näinä kirkkaina vuodenaikoina olen myös aika villillä tuulella, ja emännällä onkin tapana viedä minut ulos, jotta voin purkaa ylimääräistä energiaani.

Maaliskuun lopussa, emännän syntymäpäivän aikoihin, oli kuitenkin vielä vähän kurja keli ulkoilla. Loikin kyllä pihalla, mutta kivempaa oli olla emännän sylissä.

Käpäläni tulivat kamalaan kuntoon ja siinä hymy hyytyi.

Huhtikuussa löysin pihastamme ensimmäiset vihreät ruohonkorret.

Toukokuussa autoin isoemäntää möyhentämään tämän kukkapenkin maaperää.

Tasapuolisuuden nimissä vierailin myös toisen isoemännän kukkamaalla.

Tämä kuva on juhannusulkoilultani. Eikö olekin ylevä kruunu??!

Olen siis kesän aikana vieraillut myös maalla - ja maallahan on aina mukavaa.

Kaikista hauskinta on kuitenkin ollut se, että emäntä ja isäntä nikkaroivat minulle keväällä ulkohäkin. He kertoivat rakennusaikeistaan syntymäpäivänäni. Nyt kesällä on ollut ihanaa, kun isäntä ja emäntä nauttivat kesäpäivistä terassilla ja minä saan olla terassin vierustalla ulkohäkissä.

Se on kyllä totisinta totta, että raitis ulkoilma väsyttää. Tunnen oloni kuitenkin jo niin kotoisaksi ulkohäkissäni, että vedän siellä maailman parhaita päivänokosia. Sitten on naas ihana herätä syömään ruohoa.