Tilaisuus tekee varkaan

Eräänä kauniina aamuna, kun emäntä meni keittiöön keittelemään aamukahvia, huomasin, että eteisen tason päälle oli jätetty herkkupurkkini auki. Purkki oli täynnä kuivattuja leivänpaloja ja loikkasinkin oitis nauttimaan purnukan sisällöstä. 

Purkissa todella oli, mistä valita. Oli tummaa leipää, vaaleaa leipää, kauraleipää, ruisleipää, paahtoleipää ja moniviljaleipää.

Muutaman minuutin päästä emäntä kuitenkin huomasi, mitä touhuilin leipäpurkin ääressä, ja hän tuli laittamaan purkin päälle kannen, höh. Mutta onneksi olin ehtinyt jemmata kattavan kokoelman leivänpalasia myös huoneeseeni ja emäntä vähän kummasteli, mistä sain koko ajan lisää leipää.

Ja kun salaisen leipäjemmani varastot ehtyivät, opettelin avaamaan leipäpurkkini kannen.

Kansi aukeaa kaikista nopeimmin, kun tiputan purnukan lattialle. Kautta viiksikarvojeni, miten paljon tuohon tötsäkkeeseen mahtuukaan herkullisia leivänpaloja!

Toisinaan eteisen tason pälle jää lojumaan myös aukinainen heinäpaketti. Onhan sitä pakko hivenen maistaa.

Normaalisti heinävarastoni sijaitsee tynnyrissä. Toki osaan raottaa tynnyrin kantta niin, että pystyn mutustamaan tynnyristä parhaat heinät päältä.

Kesällä sen sijaan tutustuin myös perinteistä heinää jännittävimpiin makuihin: Kun emäntä pötkötti sohvalla, kävin hörppimässä lasista hänen vihersmoothietaan. Tässä kuvassa on kovin kehnot värit, koska kuvaaja hämmentyi smoothievarkaudestani niin, että kamera tippui juomaan tai jotain.

Kesällä minulle kävi myös aika hassusti: olin syömässä tillin vartta, ja kun olin edennyt syömisessä tarpeeksi pitkälle, huomasin, että isäntä olikin kiinni tillini toisessa päässä. Törkeää. Taloudessamme asuu ruokavaras!