Pötkötellen

Edellisessä kirjoituksessani kerroin sykähdyttävistä syysaktiviteeteistä. Mutta vaikka aktiviteetit olisivat miten sykähdyttäviä tahansa, kyllä syksy on osoittautunut hieman unettavaksi ajaksi. Mutta ei kai se väärin ole!

Tässä pötköttelyä meikäkanin tyyliin:

Yleensä aamiaisen jälkeen pötkähdän keittiöön, aivan pakastimen välittömään läheisyyteen. On niin kovin mukavaa, kun pakastimesta hohkaa kylmää ilmaa takalistooni. Myös pakastimen tasainen hurina rauhoittaa mieltäni sen verran tehokkaasti, että pötköttelen pakastimen edustalla koko aamupäivän, kellahtelen välillä kyljelleni ja haukottelen makeasti.

Niinä päivinä kun minulle ja emännälle tulee erimielisyyksiä esimerkiksi ruoka-annosteni koosta tai siitä, saanko loikkia kodinhoitohuoneeseen ja nakertaa varsi-imurin johdon poikki, menen sohvan alle emäntää pakoon ja lymyilen sohvan alla tuntikausia. Sohvan alla on ihanan rauhallista vedellä sikeitä, vaikka sohvan alla majailevat villakoirat takertuvatkin hurjan kurjasti turkkiini.

Kun olen leppynyt emännälle, kömmin jälleen näkyville. Kun vuosi sitten muutimme tähän uuteen kotiimme, vietin paljon aikaa kirjahyllyssä. Sitten kirjahyllyssä pötköttely jäi, mutta aivan viime päivinä olen jälleen löytänyt paikkani kirjahyllystä.

Yksi parhaista pötköttelypaikoista on myös keittiön nurkassa, kukkatason alla. Siellä minulla on soma maja. Usein loikinkin päivän mittaan pakastimen eteen, sohvan alle, kirjahyllyyn, kukkatason alle, pakastimen eteen, sohvan alle, kirjahyllyyn, kukkatason alle, pakastimen eteen...

Paitsi että illalla, kun myös isäntä on kotona, siirryn sohvalle. Minun paikkani on sohvan divaaniosiolla sen verran lähellä isäntää, että hän ylettyy silittämään otsaani.

Kun katsomme televisiota, haluan lähelleni oman kaukosäätimen. Jos haluan olla kurja, tuupin kaukosäätimet sohvalta lattialle. On kovin viihdyttävää seurata, kun emäntä ja isäntä könyävät niitä ylös lattialta.

Yöt vietän omassa huoneessani kaninkolon katolla. Ennen minun kaninkoloni oli puunvärinen, mutta kesällä kun emäntä ja isäntä maalasivat kotitaloamme banaaninkeltaiseksi, he päättivät maalata myös minun kaninkoloni valko-lilaksi.

On myös kovin kätevää, että vessalaatikkoni sijaitsee aivan kaninkolon vieressä. Yön pimeinä tunteina, kun en jaksa loikata alas kaninkolon katolta, yritän pissata vessalaatikkoon kaninkolon katolta käsin. Aina en ihan osu, ja silloin emäntä on vähän vihainen.