Kaninpäivät

Kun Risto Reipas vietti 15.3. nimipäiväänsä, minulla, Gustav Kanilla oli vielä suurempi juhlapäivä: nelivuotissyntymäpäivä! Se päiväni oli niiiin minun päiväni. Tai itse asiassa jo edellispäivä eli perjantai eli Matildan nimipäivä oli minun päiväni, sillä silloin postinkantaja toi minulle syntymäpäiväkortin!

"Makeaa synttäripäivää reippaalle nelivuotiaalle", kortissa kuulemma luki.

En ollut ikinä ennen saanut postia omalla nimelläni, mutta nyt sain! Kortti oli mummulan väen lähettämä ja se oli kovin kaunis ja hyvin herkullinen ja kiinnitin kortin emännän kanssa jääkaapin oveen, johon pääsee vain kaikkien aikojen mukavimmat postikortit.

Lauantai eli syntymäpäiväni alkoi sillä, kun emäntä ja isäntä tulivat laulaen herättämään minut ja he vapauttivat minut hienosta häkistä ja suukottivat ja lääppivät otsaani sekä ruokkivat ja rakastivat minua. Kuten kuvasta näkyy, jopa minä menin sellaisista ylenpalttisista huomionosoituksista hiukan hämilleni.

:O

Koko syntymäpäiväni ajan minulla oli vapaa pääsy olohuoneeseen, mikä oli mahtavaa! Aamupäivällä katselin isännän kanssa miehisiä televisio-ohjelmia. Tai isäntä katsoi ja minä sain kunnian toimia hänen jalosukuisten varpaidensa lämmittäjänä.

Isäntä-parka, hänen varpaissaan ei karva kasva! :(

Paitsi että minulla oli vapaa pääsy olohuoneeseen, pääsin päivällä myös parvekkeelle, joka on näin kevätauringonpaisteen ja peipposenpiipityksen aikaan lempipaikkani. Esittelin emännälle, miten henkeäsalpaavan etevä kuopankaivaja minusta on nelivuotisen elämäni aikana kehittynyt!

Multakäpälä-Gustav.

Parvekkeellatonkimisen jälkeen minulla meni tovi jos toinenkin, kun puhdistin turkkini. Turkki olikin tällä kertaa putsattava tavallista tarkemmin, sillä en halunnut, että turkki olisi merkkipäivävastaanotollani multainen. Totta tosiaan, kello 18 kieppeillä kotimme täyttyi ihanista ystävistä, jotka tulivat juhlimaan nelivuotiasta minua.

Perinteitä kunnioittaen eräs ystävämme otti minusta, emännästä ja isännästä syntymäpäiväni kunniaksi perhepotretin. Tässä se on!

Perheemme.

Saatoin hiukan muokata kuvaa siten, että kuvan rajaus olisi täydellisempi: nyt kuvassa näkyy kaikki oleellinen ja tärkein kohde on kuvan keskellä. Jos katsotte kuvaa oikein tarkkaan, saatatte huomata, että emännän peukalo on paketissa. Ei, en se minä ollut, eivätkä ne olleet minun hampaani!

Juhlavieraani olivat tapansa mukaan ihania ja vietin koko illan olohuoneen sohvapöydän alla eli tapahtumien keskipisteessä ja otin vastaan silityksiä ja kehuja ja vähän porkkananpalasiakin. Ja lahjoja! Sain esimerkiksi tomaatinalkuja, jotka kuulemma voivat yhtä hyvin olla myös jäävuorisalaatteja.

Tomaatti-salaatti

Minulle ja emännälle tulee jännittävä kevät, kun tarkkailemme, mitä kasveja versoista nousee! Meinasin kertaalleen jo syödä koko hökötyksen, mutta emäntä sanoi, että olisi järkevänpää odottaa, että kasvista kehittyy jotain suurta ja mahtavaa - mitä se ikinä sitten onkaan.

Sain myös uuden ystävän, joka on siili, muttei kovin piikikäs persoona. Vastasin myöntävästi hänen hempeään ystäväpyyntöönsä, sillä en ole kovin lajirajoitteinen Gustav Kani, vaan saatan yhtä hyvin ystävystyä ihmisen, kanin, siilin, sillin, kilin, hylkeen kuin pöydänjalankin kanssa.

Bestikset.

Sain lahjaksi myös ruokaa ja tarpeeksi ison ruokakupin - sellaista minulla ei entuudestaan ollutkaan! Emäntä meinasi jo omia kipon omaksi uunivuoakseen, mikä oli julmaa, sillä kipossa on ihan selvästi kanin kuvia eikä emännän! Ja kyllä, tämä kuva on otettu juhlien jälkeisenä päivänä, jolloin olo oli onnellinen, mutta vähän väsynyt.

<3