Niks ja naks

Pian on taas se aika vuodesta, kun ihmiset aloittavat kovan kuntokuurin päästäkseen kesäkuntoon. Ihmisystävämme myös kyselevät usein emännältä ja isännältä, olenko minä pysynyt aina terveenä ja onko minun terveydestäni huolehtiminen vaikeaa.

Tässä vastauksia: Meikäläinenhän elää ympäri vuoden terveellisesti. Syön toki kokooni nähden paljon, mutta noudatan tiukkaa mutta sitäkin terveellisempää kasvisruokavaliota ja lautasmallissani on suhteellisen suuri omenaosio. Kuntonikin pysyy ihan automaattisesti hyvänä, kun pompin sohvalle ja alas ja sohvalle ja alas ja sohvalle ja alas ja saan muutenkin paljon liikuntaa, sillä minulla ei nykyään ole enää edes häkkiä.

Viime aikoina emäntä ja isäntä ovat kovasti odotelleet, että alkaisin vaihtaa kesäturkkia ylleni - edellisvuosina olen aina vaihtanut kesäturkin helmikuussa. Mutta tänä vuonna kevät on myöhässä - sanokaa minun sanoneen!

Turkista mieleeni juolahtikin, että turkin harjaamisesta en juurikaan tykkää eikä turkkiani ole edes tarvetta harjata säännöllisesti. Turkkini pysyy moitteettomassa kunnossa muutenkin: nuolen sen tosi monta kertaa päivässä puhtaaksi, minkä jälkeen emäntä lääppii sen sileäksi.

Leuanaluskarvojani en kyllä aina pysty itse pitämään puhtaana, sillä en ylety leuanalustaani itse nuolemaan. Niinpä leukakarvoihini muodostuu välillä tyhmiä takkuja, kun karvoitukseni on ensin kastunut vesikupissa ja sen jälkeen karvoihini on takertunut tahmeaa banaania tai muuta herkkua. Emäntä onkin ottanut tavaksi, että hän säännöllisesti tarkistaa leuanaluskarvani ja jos takkuja ilmenee, hän leikkaa takut pois kurjilla Fiskarsin saksille, niin että niks ja naks vaan kuuluu.

Henkisesti olen ollut monet kerrat loukkaantunut, mutta fyysisesti en ole ollut milloinkaan kipeä ja masunikin on aina toiminut moitteettomasti: emäntä huomasi taannoin, että minulle ostettu, masun toimintaa edistävä parafiiniöljy oli päässyt vanhenemaan ennen kuin olin kertaakaan sitä tarvinnut.

Kanikirjoissa myös kerrotaan, että omistajan pitäisi tarkistaa kaninsa hampaiden pituus säännöllisesti, mutta minä olen ainakin päättänyt, että emäntä ja isäntä eivät minun hampaitani ronki. Muutamaan otteeseen emäntä on toki yrittänyt suorittaa minulle hammastarkastusta, mutta joka kerta minä olen pitänyt suuni päättäväisesti kiinni.

Tämän paremmin emäntä ei ole hampaitani nähnyt.

Kynsienleikkuu on oikeastaan ainoa hoitotoimenpide, joka meikäkanille suoritetaan säännöllisesti eli noin kahden kuukauden välein. Ja kiitos kysymästä, en pidä kynsienleikkuusta yhtään.

Tässä on virallinen kynsienleikkuuasentomme. Isäntä pitelee minua sylissä ja emäntä saksii.

Meikäläisellähän on 18 kynttä ja yleensä en viihdy sylissä ihan niin kauan, että kynnet saataisiin kerralla leikattua. Mutta kun tarpeeksi räpistelen etukäpälillä ja raavin ja potkin takakäpälillä, pääsen vapaaksi isännän sylistä. Sitten jään isännän jalkojen juureen odottamaan, että hän nostaa minut uudelleen kynsienleikkuuasentoon. Kynsienleikkuun aikana saatan tehdä jopa 5-10 välilaskua.

Mutta aina kynnet lopulta saadaan kynittyä. Lopuksi loikin ruokakomeron eteen ja odotan, että emäntä ja isäntä antavat minulle lohdutukseksi kuivatun levänkannikan. Sitten pompin leipä suussa olohuoneen karvamatolle ja loppuillan vilkuilen emäntää ja isäntää jokseenkin loukkaantuneen näköisenä.

Sitten kuuntelemme tämän Stig-nimisen laulajan esittämän kynsienleikkuukappaleen, jonka nimi on osuvasti Niks ja naks. Jos kynsienleikkuu on sinullekin ajankohtainen, voit kuunnella  kynsienleikkuukappaleen klikkaamalla TÄSTÄ.