tiistai 17. maaliskuuta 2015

Synttärihyppely


Arvatkaas mitä, meikäläinen täytti viime viikonloppuna viisi vuotta! Yleensä syntymäpäivänäni on aina järjestetty isot juhlat, mutta tänä vuonna vietin syntymäpäiväni poikkeuksellisesti kaksistaan emännän kanssa. Ei se yhtään pöllömpää ollut.

Ensinnäkin aamuni alkoi sillä, kun emäntä piilotti aamupellettieni sekaan rusinoita. Se se vasta olikin hauska ja makoisa yllätys! Ja sitten sain aamupäivän välipalaksi vihreitä viinirypäleitä ja iltapäivän välipalaksi keltaisen banaania. Ja sitten menin ulos.

Tosiaan: menin ulos! Yleensä olen aloittanut ulkoilukauteni pääsiäisenä, mutta koska viime aikoina on ollut poikkeuksellisen aurinkoista ja lämmintä, nyt sain aloittaa ulkoilukauden paljon ennen pääsiäistä eli viisivuotissyntymäpäivänäni.

Ja koska muutimme tähän uuteen kotiin loppusyksystä, en ollut vielä ikinä täällä asuessani ulkoillut tässä uudessa pihassamme.

Ulos mentiin kodinhoitohuoneen ovesta, josta pääsin suoraan rauhalliselle takapihallemme. Ilmeestäni ehkä huomaa, että kynnyksen yli loikkaaminen oli jokseenkin jännittävä tapahtuma.
Lopulta pompin pihalle kummastelemaan, mihin ihmeeseen olin tullut.
Emäntä kertoi, että tämä on uusi pihamme, jota myös reviiriksi kutsutaan.
Onneksi emäntä ja isäntä eivät ole vielä kylväneet ruohoa pihaan. Tähän soraan on hauska kaivaa kuoppa, johon voi istuttaa kukkasen.

Tästä toisesta kuopasta pitää tehdä syvempi, sillä tähän istutetaan banaanipuu.
Ihan vesi herahtaa kielelle, kun mietinkin sitä banaanipuuta.
Tähän sopisi rauduskoivu.
Hyi, likaannuin! Pakko ravistella...
...ja sen jälkeen pestä perusteellisesti...
...ja sitten vielä rapsutella turkkia hampailla.
Emäntä totesi, että näin perusteelliset pesutoimet olisi parasta tehdä vasta ulkoilun päätteeksi. Niinpä hän päätti päättää ulkoiluni, mikä oli hurjan kurjaa, ja panin jarrut päälle kun hän lähti minua sisälle taluttamaan.
Lopulta annoin kuitenkin periksi ja palauduin sisälle, jossa emäntä antoi minulle viime kesänä kuivattuja voikukanlehtiä ja piharatamoa ja loppupäivän olinkin aika väsynyt.

Mutta olipa vaan mukavaa aloittaa ulkoilukausi syntymäpäivän kunniaksi ja joululahjaksi saatu, punainen talutinkin tuli testattua. Ja iso osa uudesta reviiristäkin jäi vielä tutkimatta ja pihassa on vielä monta potentiaalista kuopan paikkaa, joten taidan ulkoilla pian taas uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti