torstai 5. helmikuuta 2015

Hyi, olin likainen

Voi minua poloista, miten kurjasti minulle kävi yhtenä päivänä. Kaikki alkoi siitä, että istuin tapani mukaan kirjahyllymme alatasanteella. Emäntä oli tulossa silittelemään minua, mutta sitten hän huusikin "hyi olkoon", kun minut näki.

Emäntä alkoi väittää, että olen likainen. Se oli tosi törkeä ja loivasti loukkaava syytös.
Minäkö muka likainen?
Emäntä alkoi jahdata minua kostean pyyhkeen kanssa, jotta hän voisi pyyhkiä käpäläni. Minä tietenkin loikin ympäri huushollia karkuun minkä käpälistäni pääsin ja emäntä kiljui perässäni, että "älä nyt koko taloa noilla käpälilläsi sotke".

Emäntä sai minut kiinni juuri kun olin etenemässä käpälineni olohuoneen valkoiselle karvamatolle. Emäntä otti minut syliin. Yritin rimpuilla pakoon, totta kai, mutta emäntä kiikutti minut tuulikaappiin suuren peilin eteen ja sanoi: "Katso itse, käpälissäsi on kakkaa."

Ja totta tosiaan: minä, joka olen kuuluisa upeasta luonteestani ja ylevästä älykkyydestäni ja ennen kaikkea jalosta turkistani, olin sotkenut käpäläni pahanpäiväisesti. En vieläkään ymmärrä, miten niin oli päässyt käymään, ja tunsin oloni tosi noloksi. Ja kuinka ihmeessä en ollut huomannut, että käpäläni olivat niin likaantuneet? Tiedän varsin hyvin, että korvat ja selkä ja naamataulu kuuluu olla ruskeat, mutta käpälien on oltava vitivalkoiset. Emäntä sen sijaan oli aivan kauhuissaan, että ei kai masuni vaan ole mennyt sekaisin. Mutta ei masuni toiminnassa mitään vikaa ollut, päinvastoin.

Kaikesta huolimatta en antanut emännän pestä minua - eihän minua ole ikinä ennenkään tarvinnut pestä. Itse asiassa en päästänyt emäntää enää lähellekään, niin nolostunut olin. Sen sijaan vetäydyin omaan huoneeseeni ja aloin itse nuolla henkilökohtaisia käpäliäni puhtaaksi.

Perusteellisen ja pitkään kestäneen käpälännuolennan avulla käpäläni tulivatkin puhtaammaksi kuin ikinä ennen. Ne olivat valkoiset kuin vispikerma, ja kyseisen episodin jälkeen olen taas harjoittanut turkinhoitoa viisi kertaa tunnissa eli 120 kertaa päivässä, etteivät käpäläni enää ikinä likaantuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti