Voi kauhistus! Tämä on totisesti ollut käänteentekevä viikko meikäkanin elämässä. Tällä viikolla nimittäin sain tietää, etten ehkä sittenkään ole kiistatta upein kani, jota maa päällään kantaa.
Kaikki alkoi näin: Olimme emännän kanssa Internetissä ja etsimme kuvahaulla ruskeita kaneja.
"Jaa tuossa on sinunkin kuvasi", emäntä sanoi, ja klikkasi erään kanikuvan auki.
No se ei ollut minun kuvani. Päädyimme Kuopion löytöeläinsuojan sivuille ja uskokaa tai älkää, siellä oli pari vuotta vanha kuva aivan minun näköisestäni kanista.
 |
|
Siinä hän on! Tämä on siis kuvakaappaus löytöeläinsuojan
sivuilta, siksi kuvan laatu on vähän huono, vaikka kuvan päähenkilö onkin mitä
viehättävin.
|
Hänelläkin on päälaellaan valkoinen "salamakuvio" - melko samanlainen kuin minulla.
Ja silmien yläpuolella on samat, valkoiset pilkut kuin minulla. Ja selässä, lähellä niskaa, on täsmälleen samanlainen valkoinen läiskä kuin minulla. Ja
vasemmassa kyljessä, lähellä etukäpälän tyveä, on samanlaiset ruskeat täplät kuin
meikäkanilla.
Ei olisi erikoista, jos maailmasta löytyisi kaksi samannäköistä
rotukania, mutta on tosi outoa, että me molemmat olemme sekarotuisia ja ihan
samannäköisiä.
Olenkin varma, että tuo viehättävä karkuri on minun siskoni.
Sehän ei ole yhtään mahdotonta, eihän? Kuka tietää, vaikka tässä maailmassa
iloloikkaisi paljonkin minun säkenöiviä sisaruksiani. Luonnekin täsmää: "Täysin kesy
ja utelias yksilö".
Onneksi siskolikka on ilmoituksen perusteella löytänyt itsellensä uuden kodin - toivottavasti se on yhtä ihana kuin minun kotini. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti