Kevät tuli keikkuen!

Heipparallaa!

Siis meikäkani on ollut viime aikoina niiiiin kiireinen! Ai että miksikö olo on aivan kuin jäniksen selässä olisin? No koska nyt on kevät!

Meikäkanin päivät ja yöt ovat kuluneet kevätasioiden tekemiseen. Yksi kevätasioista on ulkoilu, ja perinteitä kunnioittaen aloitin tämänkin vuoden ulkoilukauteni pääsiäisenä - olenhan melkoinen pääsiäispupu.

Valitettavasti pääsiäisulkoilu oli kuitenkin kissan kohtaamisen jälkeen yksi elämäni stressaavimmista kokemuksista, sillä tänä vuonna pääsiäinen oli hurjan aikaisin! Isäntä oli kurja, kun kantoi minut lumihankeen ja käpäläni tärisivät ja loikin samantien ulko-ovelle odottamaan, milloin pääsisin takaisin sisälle, ja minulla meni koko pääsiäisenpyhät siihen, kun nuolin itseäni puhtaaksi lumesta, kurasta ja muusta liejusta. Että kiitti vaan, kun pilasitte lomani!

Jäätävä kokemus!

Näin toukokuussa kelit sitä vastoin ovat jo ihanat! Vapun tienoilla ulkoilin monta kertaa päivässä ja kaivoin jokaisella ulkoilukerralla noin 30 kuoppaa maahan. Ei se laatu vaan se määrä! Kuoppiin on sitten hyvä istuttaa kauniita kesäkukkia, joita meikäkani voi lähitulevaisuudessa silputa sapelihampaillaan. Meikä on puutarhurin pikkuapulainen!

Grillikauden avajaisista en sitä vastoin tykännyt yhtään: satuin olemaan ulkoilemassa juuri, kun isäntä viritteli metrin korkuisia liekkejä siihen korpinmustaan pallogrilliin. Pömpelistä lähti niin kova savun ja lihan (hyi yäk!) käry, etten uskaltanut mennä lähellekään, vaan säntäilin kuudenkymmenen kilometrin tuntinopeudella puskan juurelta toisen puskan alle, kaivoin maahan kuopan ja piilouduin pikkuiseen monttuuni niin, että vain korvani sojottivat maanpinnan yläpuolella.

On harmillista, että ulkona ei vielä ruoho kasva, mutta onneksi sisällä kevätauringonpaisteessa sentään kasvaa kaura.

Parempaa odotellessa.

Näin keväällä olen nauttinut myös siitä, että puunoksat ovat jälleen heränneet henkiin, jipii! Tuoretta pajua on ihana nakerrella. <3 Mahtavaa on myös se, ettei minun joka kerta tarvitse poistua ulos hakemaan pajunoksia, vaan emäntä ja isäntä kantavat oksat minun luokseni sisälle!

Kani ei ole jyrsijä.

Eräänä viikonloppuna emäntä ja isäntä alkoivat myös tehdä kodissamme kevätsiivousta. Kaikki alkoi siitä, kun emäntä totesi, että keittiön punaiset matot pitää vaihtaa keväisempiin. Kieltämättä vaihtelu virkistää, ja pötkötän mielelläni välillä sinisellä kevätmatolla punaisen maton sijaan. Mutta kevätsiivoushomma lähti ihan käpälistä: lopulta emäntä ja isäntä imuroivat koko kodin, ja mikä järkyttävintä - pesivät lattiat! Taas käpäläni kastuivat, pthyi, sillä iloloikkasin pahaa aavistamattani olkkarin halki ennen kuin lattia oli ehtinyt kuivahtaa. Nyt olohuoneen parketissa on mahdollisesti nelisenkymmentä käpälänkuvaa. Haittaakse?

Emäntä ja isäntä kantoivat myös kaikki huonekasvimme kylpyhuoneeseen ja suihkuttelivat ne puhtaaksi pölystä. Se olikin hyvä homma, sillä nakerran paljon mieluummin raikkaita kasveja kuin limoviikunaa, jonka pölypallot takertuvat kurkkuuni. Toisaalta olisin halunnut suihkuun traakkipuiden, viirivehkojen ja peikonlehden kanssa, mutta suihkussa käpälät olisivat taas kastuneet, mikä olisi ollut hurjan kurjaa.