Kaikkien aikojen kesä

Herttileijaa, miten mielenkiintoinen kesä minulla on ainakin tähän asti ollut – ihan voisin tokaista, että kaikkien aikojen kesä!

Kuten varmaan jo tiedätte, vietämme parhaillaan emännän ja isännän kanssa ensimmäistä kesää tässä uudessa kodissa, jossa meillä on ihan oma, valtava pihapiiri.

Pihapiirin laittaminen onkin työllistänyt meikäläistä, emäntää ja isäntää melkoisesti.

Kesäiset pihahommamma alkoivat oikeastaan jo huhtikuussa, kun emäntä ja isäntä repivät pihasta pois kaikenlaisia juurakoita, jotta tilalle voitaisiin kylvää nurmikko. Minä olin juurakoiden pienentämisessä ahkerana apuna.

Toukokuussa pihaamme tuotiin ällistyttävän suuri multakasa, josta nurmikolle saatiin hyvä kasvualusta. Multakasaa oli kiva kaivaa, ja toki minun piti käydä myös multakasan huipulla ihastelemassa maisemia, vaikka emäntä ärähteli multakasan juurella, ettei kanin kuuluisi kiipeillä.

Joo joo, emäntä, kyllä mä alas tuun.

Multahommelit pitivät minut jopa niin kiireisenä, etten aina ehtinyt seisahtua kuviin, vaikka komea olenkin.

Aika pian kuitenkin ymmärsin, että mullankaivamisessa käpälät likaantuvat. Sittemmin olen kaivellut kuoppia vain ja ainoastaan soraan.

Kesäkuussa emäntä ja isäntä istuttivat pihaamme myös omenapuita ja pihlajan ja koivun, ja omenapuusta katkesi jo myrskyssä oksa, mitä emäntä suri, mutta meikäläinen oli iloinen, sillä sain syödä katkenneen oksan.

Toukokuussa emäntä perusti pihaamme kasvimaan, jossa on minulle porkkanaa ja salaattia ja salaattisato on jo hyvinkin runsasta, nam.

Porkkanoiden hyvinvointia tarkkailen säännöllisesti.

Kani kasvimaan vartijana.

Ihan viimeisimpänä projektina olemme nikkaroineet pihaan terassia. Terassi onkin älyttömän nerokas keksintö, sillä terassin avulla pihalle saa vähän luolantuntua ja terassin alla on tosi viihtyisää. Emäntä vaan ei terassin alla viihdy, miksiköhän?

No ei vaan, kyllä terassi on muutenkin ihan hyvä juttu. Ei ainakaan käpälät likaannu heti, kun pomppaa takaovesta pihalle.

Ai niin: olin myös iloisesti yllättynyt, kun tajusin, että emäntä ja isäntä ovat todellakin saaneet nurmikon kasvamaan pihamaallemme!

Tulin nurmikosta niin iloiseksi, että aloin iloloikata villisti ympäri pihaa.

Lopuksi pysähdyin syömään nurmikkoa. Kuulitte oikein - SYÖMÄÄN nurmikkoa. Esimerkiksi mummuloiden pihassa en ruohoa syö ulkoilujen yhteydessä, mutta tässä omassa pihassa syön ja suorastaan ahmin.

Niin juu ja kaikista puutarhanhoidollisista kiireistäni huolimatta olen ehtinyt löytää itselleni myös kesäheilan. Eräänä kesäkuisena yönä kello 3:40 olin juuri karkaamassa daamini kanssa yöjuoksulle. Pahus, että emäntä juuri silloin sattui heräämään ja hän huomasi, että deittini istui jo ulkona postilaatikkomme edustalla odottamassa minua.

En tietenkään päässyt emännän valvovan silmän alta yöjuoksulleni, ja uteliaana henkilönä emäntä alkoi vieläpä ottaa deitistäni kuvia.

Tässä kuvassa treffikumppanini ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa, mutta näette kuitenkin, miten sinnikkäästi hän minua yön pimeinä tunteina odotti.