Olipa kerran, ja toivon mukaan vielä toisen ja kolmannen ja neljännenkin kerran, herkullinen aamu. Sinä aamuna emäntä ei suinkaan noussut ylös väärällä käpälällä, vaan hänen aamunsa meinasi saada dramaattisen käänteen vasta kun hän loikki keittiöön.
"Leipä on loppunut, joten taidan jäädä ilman aamupalaa!" emäntä kauhisteli. Hetken kaappeja pengottuaan emäntä kuitenkin huomasi, että komerossa on muropaketti.
Emäntä alkoi kaataa muroja kulhoonsa. Siinä vaiheessa meikäkanillakin alkoi jo olla melkoinen nälkä, ja malttamattomana odotin joka-aamuista pellettiannostani.
Mutta kuten ehkä tiedätte, emännälläni on vähän kömpelöt käpälät. Hetken päästä kuulinkin keittiöstä mielenkiintoista ropinaa. "Jotain tippui lattialle! Se on takuulla minun Genesis-pellettiannokseni", mietin, ja säntäsin oitis keittiöön ja aloin ahmia keittiön lattialta ruskeita nappuloita.
Jotenkin ne vain maistuivat erilaiselta kuin aina ennen. Ne olivat jotenkin makeampia kuin pelletit yleensä. Ja aivan erityisen herkullisia. Ja ehkä ne olivat myös suurempia kuin muina aamuina. Ja meikäkanihan ahmi niitä keittiön lattialta suuhunsa yhtä rivakkaan tahtiin kuin emäntä kauhoi niitä keittiön lattialta laatikkoon, jossa luki "Suklaisia maissi- ja täysjyvävehnämuroja".
 |
|
Pellettejä. Tai ehkä sittenkin suklaamuroja?
|
Hei Gustav-kani! Eksyin sinun blogiisi Blogilistalta, ja luin kaikki juttusi melkein yhdeltä istumalta. Onpas sinulla mielenkiintoinen elämä, ja blogiakin olet pitänyt jo monta vuotta! Taidanpa alkaa seurailemaan sinun juttujasi jatkossakin! Aika hauskaa, että emäntäsikin syö tuollaisia pellettejä aamiaiseksi. Vaihtelu varmaan virkisti ainakin sinua! En sitten tiedä, olisiko emäntäsi halukas vaihtamaan pellettejä päittäin sinun kanssasi ;)
VastaaPoista