Se on syksy nyt!

Hauskaa syyskuuta kaikille kaninsukuisille ja kaninmielisille! Meikäkani on ihan valmis syksyyn ja talveen - entäs te?

Muistatteko vielä sen hullun helleaallon? Pari päivää ennen kuin se kamala kuumuus loppui, aloin tiputtaa karvojani. Ensin emäntä ja isäntä luulivat, että helteiden takia vaihdan entistä kevyempään kesäturkkiin, mutta väärässähän he olivat: sisäänrakennettu säätutkani nimittäin aavisti, että helteet ovat loppumassa, ja aloin jo viimeisinä hellepäivinä vaihtaa talviturkkia ylleni. Nyt karvanvaihto on jo tosi hyvässä mallissa!

Kesäni oli hauska siitäkin huolimatta, että emäntä ja isäntä olivat paljon poissa kotoa, koska he rakentavat meille ihan uutta kotikoloa. Aina sillä välin, kun emäntä ja isäntä olivat maalaamassa uutta kotikoloamme banaaninkeltaiseksi, meikäkani oli kotona häkissä. Se oli kovin kurjaa.

Häkissä ollessani ikävöin emäntää ja isäntää, tuhosin vessalaatikkoa ja viskoin ruokakuppiani.

Kesän lopussa emäntä ja isäntä onneksi hyvittivät kaiken yksinoloni ja lähdimme mökille viettämään rattoisaa perhelomaa.

Kautta viiksikarvojeni, miten mukavaa mökillä oli.

Kaivoin maahan kauniita kuoppia ja mahtavia monttuja ja söin pihalta voikukanlehtiä, piharatamoa, koivunoksia, vadelmanlehtiä ja vadelmia.

Kävin kanootin alla ja huussin alla, mutta siellä haisi, hyi.

Pääsin myös metsään, jossa merkitsin jokaisen kiven, kannon, puunrungon ja sammaltupsun omakseni.

Katselin myös kaihoisasti järvelle.

Ja koska emäntä ja isäntä eivät ole talviturkkia ymmärtäneet kasvattaa, he ovat tietenkin sairastuneet syysflunssaan. He niiskuttavat niin, etteivät voi olla varmoja, aivastuttaako heitä flunssa vai meikäkanin jalosukuinen karva, jota huoneilmassamme näin karvanlähtöaikaan leijailee ihan kiitettävä määrä.

Näinä päivinä meikäkanin vastuullisena tehtävänä on pötkötellä sohvalla emännän ja isännän seurana, purr.