maanantai 15. syyskuuta 2014

Ekat loikat uudella reviirillä


Meikäkani teki taannoin jännittävän seikkailun: olen kai joskus ohimennen maininnut, että emäntä ja isäntä rakentavat meille uutta kotikoloa. Jostain kumman syystä meikäkania ei ole apupojaksi rakennushommiin kelpuutettu, mutta viimein pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pomppimaan uuteen pihaamme.

Ensin emäntä kiikutti minut kuljetuskopissa pihavarastoon. Varastossa emäntä puki minulle valjaat ja päästi minut tutkimaan ympäristöä. Kautta viiksikarvojeni, miten jännittävää varastossa oli!

Haistelin varastossa laudanpätkiä, hyppäsin maalipöntön päälle, tutkin tikkaita, meinasin nakertaa nauloja ja tein tuttavuutta sahan kanssa, mutta siinä viiksikarvani meinasivat vaurioitua, joten päätin pomppia pihalle.

Tässä istun varaston kivalla kuistilla.
Sen sijaan pihamaamme tuotti minulle mahtavan pettymyksen: piha oli kauttaaltaan saven peitossa ja siinäkös vitivalkoiset käpäläni likaantuivat!
Missään en nähnyt vallattomia voikukanlehtiä, rouskuvaa piharatamoa tai raikkaita ruohonkorsia. Päätin, että tänne ei meikäkani muuta.

Varpaanvälien puhdistamiseen meni aika tovi.

Onneksi olin sen verran nokkela poika, että tajusin kurkata myös pihavaraston taakse. Siellä sentään kasvoi vihreitä asioita!
Ehkä tämä uusi reviiri on sittenkin ihan kelvollinen.
Myös viheralueen maa oli kuitenkin sen verran likaista, että menin nauttimaan voikukanlehteni varaston kuistille.

1 kommentti: