Kautta viiksikarvojeni, meikäkani on ollut viime aikoina kuumaa kamaa! Eräs viehkeä rusakonsukuinen nimittäin kiertelee päivittäin kotipihassamme - ilmeisesti vain hakeutuakseen meikäkanin charmanttiin seuraan tai ainakin välittömään läheisyyteen.
Itse asiassa jo jokin aika sitten, kun emäntä odotti bussipysäkillä linja-autoa, kyseinen rusakonsukuinen loikki emännän luokse ja istahti aivan emännän jalkojen juureen!
Ihailijani nimi on Rosita Rusakko ja viime aikoina hän on kaivanut kauniita kuoppia kotipihamme hiekkakentällä, iloloikannut siroine säärineen ikkunani alla, höristellyt hienostuneita korviaan jotta hän kuulisi, missä lymyilen, ja mutustellut voikukanlehtiä samassa pusikossa, josta emäntä noutaa minulle murkinaa.
 |
| Siinä hän on! |
Olen ihan varma, että Rosita Rusakko olisi meikäkanille täydellinen puoliso! Kun olen seurannut Rosita Rusakon touhuja ikkunasta, olen huomannut, että hän on yhtä tarkka jalosukuisen turkkinsa hoidosta kuin meikäkani on omasta turkistaan. Katsokaa vaikka itse:
 |
| Kuin kaksi marjaa! |
Valkoisen kanin emäntä kyyristyi minua kohti, jotta ylettyisin nuuhkimaan leijonanharjaskania, mutta meikäkania ei sellaisen karvanaaman seura kiinnostanut, vaan säntäsin oitis kaivamaan maailman mahtavimpia kuoppia ikään kuin salaiseksi viestiksi Rosita Rusakolle.
 |
| Minne menit, kultakäpäläiseni? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti