Meikäkanilla olikin jo kova ikävä voikukan makua. Talveksi minulle toki kuivatettiin pahvilaatikollinen voikukanlehtiä, mutta varastoni ehtyivät jo joitain viikkoja sitten.
Ymmärrätte varmaan, etten malttanut kovin kauan ihastella ruokataideteosta noin niin kuin visuaaisesti, vaan siirryin oitis makunautintojen pariin. Ja makuhan oli mitä parhain!
Tämän kuvan myötä julistan voikukanlehtikauden avatuksi!
Vau, ei kun nam. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti