Meikäkani mökkiytyi

Minun on pakko olla maailman paras Gustav Kani, sillä viime viikonloppuna pääsin emännän ja isännän kanssa elämäni ensimmäistä kertaa mökille! Voin tunnustaa, että se oli yksi jännittävimmistä seikkailuista, mitä olen ikinä koskaan milloinkaan kokenut!

Ensin isäntä rajasi mökkeilyreviirini niin, että sain käyttööni vain yhden mökin huoneista. Koska pissailin kuitenkin kiltisti vessalaatikkoon ja istuin vessalaatikossa vaikkei ollut edes pissahätä ja tuijotin isäntää vielä herttaisimmalla kani-ilmeelläni syvälle silmiin, lopulta isäntä heltyi ja laajensi reviiriäni kahden huoneen suuruiseksi. Siinä olikin jo hyvin tilaa iloloikata!

Kaikkein huikeinta kuitenkin oli, kun emäntä ja isäntä kytkivät minut valjaisiin, mökin ovet avautuivat ja pääsin tutkailemaan ympäristöä. 

Raput on vähän pahat...

...pitää edetä askel kerrallaan...

...tämä rappuhommahan ei ole meikäkanille mikään kynnyskysymys.

Autot tai ruohonleikkurit eivät melunneet missään, vaan ulkona oli ihan(an) hiljaista, ja se jos mikä oli outoa.

Mihin on tultu?

Niinpä säpsähdin heti, kun rantakaislikko loiskahti. Myöhemmin emäntä sanoi, että se oli vain kala joka loikkasi ja sanoi plumpsis. Myös tuulen tuiverrus kuulosti siellä radiohiljaisuudessa niin voimakkaalta, että säikähdin. Pelästyneenä juoksentelin pitkin metsiä ja isäntä yritti pysyä kintereilläni. Kohtasin myös erään linnun, joka visersi niin korkealta taajuudelta, että korviani vihlaisi kurjasti. Lopulta pötkin pakoon kanootin alle.

Huh, turvassa!

Mökkitontin maaperä asetti hiukan haastetta liikkumiseeni, koska sora ja sepeli tuntuivat aluksi kurjilta käpäliäni vasten. Pian kuitenkin huomasin, että maa-aines oli erittäin otollisia kuoppien kaivamiseen!

Tähän sopii kuoppa!

Kaivoinkin pihalle monta hienoa monttua ja yritin myös kätkeytyä kuoppiini, mutta joka kerta a) olin vähän liian iso tai b) kuopat olivat vähän liian pieniä.

Ensin kaivetaan...

...sitten täytetään kuoppa kanilla.

Kaivoin kuoppia myös jyrkkään rinteeseen ja emäntä vähän hilpeänä naureskeli, ettei kania varsinaisesti ole lyhyine käpälineen, töpöhäntineen ja onnettomine kynsineen tarkoitettu kiipijäeläimeksi, joka tasapainottelee liukkaassa rinteessä. Pyh, mitä väliä sillä on, millaiseksi kani on luonnostaan kehitelty? Gustav Kani pystyy mihin vaan!

Ei hätää, emäntä, maa vaan tuntuu katoavan käpälien alta!

Myös mökkipihan kasvillisuus teki loikkimisesta haastavaa: mökki on metsikössä ja kun loikin korkeiden heinien ja pusikoiden yli, jouduin ponnistamaan toden teolla, koska luontainen maavarani on niin pieni. Toisaalta kun menin kasviston ali, kyyristyin mahdollisimman matalaksi maastonakiksi ja painoin korvat niskaani vasten, jotten joutuisi koskettamaan likaista kasvillisuutta. Toisaalta kasvillisuus oli kivaakin: sain syödä pihapolulta metsämansikoita ja talon takaa voikukanlehtiä, nam.

Operaatio Kani maastoutuu.

Vasta viimeisinä mökkeilypäivinä meikäkani uskalsi loikkia järven rantaan. Suhtauduin järveen hiukan epäileväisesti - enhän ollut koskaan ennen nähnyt tuollaisia vesimääriä. Itse asiassa vesikupissani oleva kolme desilitraa saattaa olla suurin vesimäärä, jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Järveä olikin kiva ihmetellä kauempaa ja kaislikkoa kävin nuuhkimassa, mutta käpäläänikään en järveen kastanut!

Toi on kai se järvi.

Gusse-pojan mökkiloma ei suinkaan ollut vain vapautta ja vattupuskia, vaan yöksi minut teljettiin aina häkkiin. No yhtenä iltana tein kyllä emännälle ja isännälle selväksi, ettei häkkiin sulkeminen ole ollenkaan hauska asia: aloin raivoisasti viskoa häkissä ruoka- ja juomakuppiani. Yhden kanin mielenosoitukseni meinasi kuitenkin mennä mönkään, sillä kipot olivat niin raskaita, etten saanut niitä kumoon. Niinpä aloin etukäpälilläni kuopia ruokaa niin, että Genesis-pellettini sinkoilivat pitkin maailmaa. Rouskutin myös häkinalusmattoni kulmaa ja loiskutin vesikupin sisällön häkin matolle. Vielä aamullakin emäntä ja isäntä suhtautuivat minuun pelokkaasti ja tokaisivat, että pitänee viedä Gustav taas ulkoilemaan,että se leppyy eikä pure meitä.

Seikkailu on väsyttävää puuhaa.