Iloloikkaus 15.6.

Tadaa! Emäntä ja isäntä tosiaan ottivat kesäkuun puolivälissä tähänastisen elämänsä huikeimman iloloikkauksen ja sujauttivat sormukset toistensa käpäliin. Meikäkani sysättiin häähumusta syrjään ihan tyystin: minusta ei koulutettu häihin edes sormuspoikaa, sillä emäntä ja isäntä epäilivät, että bestmanin älykkyysosamäärä soveltuisi siihen tehtävään paremmin, pyh!

Sitä vastoin me kanit saimme luvan loikata emännän ja isännän hääkutsun kanteen, mikä oli kunnia-asia. Kun emäntä ja isäntä askartelivat kutsuja, tarjouduin iskemään hammasmerkkini jokaisen kutsun reunaan, jotta kutsut olisivat yksilöllisempiä. Emäntä ei pureskelluista hääkutsuista innostunut - harmi.

Meikäläinen oli myös mallina, kun emäntä ja isäntä sahailivat tienvarsiopasteita. Nyt häiden jälkeen saan ehkä yhden pupukylteistä huoneeni oveen, jipii! Emäntä ja isäntä siirtyivät kirkosta juhlapaikalle hevoskärryjen kyydissä. Jottei kOni olisi vienyt ihan kaikkea kunniaa, kärryn perään kiinnitettiin kAneja ihan kaksin kappalein. 

Ja juhlapaikalla ruokapöytiä ei toki numeroitu, vaan ne oli nimetty eläinten mukaan: oli sikailupöytä ja kukkoilupöytä ja kettuilupöytä, mutta ykköspöytä oli tietenkin pupupöytä. Siinä ruokaansa puputtivat emännän ja isännän vanhemmat ja muut läheiset lajitoverit.

Muutamat vieraat olivat myös taiteilleet kuviani onnittelukortteihin. Kautta viiksikarvojeni, miten herttaista. <3