Punainen matto, täältä tullaan!

Minusta tehtiin kesällä luontodokumentti. Sen teki emäntäni isä ja sen nimi on Gustav Kanin ihmeelliset seikkailut. Se on kaksiosainen mestariteos, joka kestää yhteensä 40 minuuttia.

Dokumentti kuvattiin maalla ja siinä minä seikkailen, syön voikukanlehtiä, kaivan, kahlaan heinän keskellä,olen komea ja rohkea, iloloikkaan, hieron leukaani kaikista vehreimpään maahan ja merkkaan siten maan omakseni ja otan vastaan silityksiä ja ihailua.

Dokumentin ensi-ilta oli kuulemma ollut jo jokin aika sitten, mutta minua - dokumentin kirkkainta tähteä - ei tuolloin vaivauduttu kutsumaan television ääreen, mistä olen ikuisesti katkera. Minulle dokumentti näytettiin vasta tänään. Aluksi en ihan ymmärtänyt, että kyseessä oli dokumentti ja että dokumentissa esiintyvä hahmo olin todellakin minä. Sen sijaan luulin, että joku vieras, varsin komeannäköinen uroskani oli tunkeutunut reviirilleni. Noloa myöntää, mutta juoksin oikopäätä sohvan taakse piiloon tuota jalopiirteistä kaniinia. Pian emäntä tuli kuitenkin ykkösleffaherkkujen eli porkkanannaattien kanssa houkuttelemaan minua pois sohvan takaa ja aloin ylpein mielin nauttimaan debyyttielokuvastani.

 Muutenkin olen viime aikoina katsellut ja kuunnellut emännän kanssa mukavia filmin- ja biisinpätkiä. Kun näitä vertaa omaan näyttelijänsuoritukseeni, nämä eivät tietenkään ole mistään kotoisin, mutta ihan viihdyttäviä silti:

1. Olen varma, että tuo tyyppi, jolla on pisimmät korvat, on veljeni. Hän on yhtä tomera ja suuriegoinen kuin minä.

2. Tämä laulu kertoo minusta: "Poimin banaanin, poimin päärynän. Poimin kaikki hedelmät, joihin yletän. Olen uhkarohkea, mutta ahkera puutarhurin pieni apina."

 3. Pikku Pupu keksii verrata rakkauttaan avaruuteen: hän nostaa katseensa pensaiden yli. Öinen taivas on suuri ja tumma. Mikään ei voi olla kauempana kuin taivas.

– Minä rakastan sinua niin paljon kuin täältä on matkaa kuuhun, Pikku Pupu sanoo ja sulkee silmänsä.

– No se on kyllä paljon, sanoo Iso Pupu liikuttuneena. – Todella paljon.

Iso Pupu laskee Pikku Pupun hellästi lehtivuoteelle. Hän kumartuu ja antaa Pikku Pupulle hyvänyönsuukon. Sitten Iso Pupu asettuu Pikku Pupun viereen lepäämään ja kuiskaa hänen korvaansa hymyillen.

– Minä rakastan sinua niin paljon kuin täältä on matkaa kuuhun JA TAKAISIN.

<3