Emäntäni äiti tosin passitti minut yleensä työpäivänsä ajaksi häkkiin. Mutta kostin hänelle sitten kun hän palasi töistä: olin aina iltaseitsemään asti kiukkuinen ja mulkoilin sängyn alta, hah. On niin ihanaa nähdä, miten ihmiset muuttuvat edessäni epätoivoisiksi ja anovat anteeksiantoani viinirypäleillä ja silityslupauksilla ja rusinoilla mansikoilla pus omenoilla hali. Lopulta lepyin, tietty, mutta yhdellä ehdolla: vaadin emäntäni äitiä silittämään otsaani koko loppuillan. Tein selväksi, että jos silitys lakkaisi, iskisin sapelihampaani hänen sääriluuhunsa.
No joo, vähän käytin myös tilaisuuksia hyväkseni ja iltana muutamana karkasin omasta huoneestani. Livahdin ovenraosta naapurihuoneeseen, tiedättehän. Hih. Huoneeseen, jossa on pari modeemia johtoineen. Ai että – johdoissa vasta kihiseekin ihastuttava sähkölataus! Minuun voi luottaa, ja voitte sysätä vaativimmatkin johtotehtävät harteilleni. Tähän mennessä olen kotona napannut poikki vain kaiuttimen johdon, josta isäntä oli aika vihainen, hups. Ja sitten kotoa poikkasin myös työvalon johdon – emännältä sammui yhtäkkiä valot, hähää! Johan se emäntä oli siinä koneella jo naputtanutkin, ja minä tömäytellyt mielenosoituksellisesti takakäpälälläni maahan, jotta edes vähän huomiota olisi herunut.
Kerran aiemmin nappasin mummulassa poikki myös jatkojohdon – siinä kieltämättä viiksikarvani olivat vähällä kihartua. Emäntä ja isäntä taisivat olla ylpeitä minusta, kun episodin jälkeen emäntä kaappasi minut syliinsä, alkoi suukotella kaunista päälakeani ja isäntäkin sopersi jotain, että "onneksi se ei kuollut". Niin, ja mummulassa olen jo kerran aiemmin napannut nettipiuhan poikki. Siinä oli minulle aktiviteettia ainakin minuutiksi. Sen jälkeen mummulassa onkin suosittu langatonta nettiyhteyttä. Se on kai sitä nykyaikaa. Harmi.
Jokunen kuukausi sitten yritin myös ryömiä mummulan TV-tason hyllylle, josta olisin päässyt silmänräpäyksessä käsiksi eikun käpäliksi TV:n, digiboksin ja sähköpatterin johtoihin. Valitettavasti jäin kuitenkin pyrstöstäni jumiin hyllyjen väliin ja emäntäni havahtui, kun kuuli minun räpistelevän TV-tasolla. Ja nyt ne ryökäleet ovat virheistään viisastuneet, ja mummulaviikkonikin ajaksi TV-tason hyllyille oli tungettu tyynyjä, jottei tasoilla olisi kaninmentäviä koloja.
Ainiin, ja ohessa uusin kuva minusta. Kyllä vaan on kiva olla taas kotona! Kun emäntä tuli noutamaan minua mummulasta, nuolin emännän jalat. Hän oli ollut ihan liian kauan poissa, jotta olisin malttanut olla vihainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti