torstai 31. toukokuuta 2012

506 ikkunaa tässä talossa on kaikkiaan. Niitä puhtaaksi kai milloinkaan et saa!

Eräänä aamuna emäntä penkoi hermostuneena eteisen komeroa. Tällä kertaa hän ei tosin ottanut komerosta esiin sitä pitkäletkuista, kurjasti pörisevää konetta, vaan hän bongasi kaapista vesisaavin, lastoja ja jonkinnäköisiä rättejä. Sitten hän liittyi taloustikkaiden jatkeeksi ja alkoi hinkata ikkunoita puhtaaksi. Se se vasta olikin itsetuhoisen näköistä toimintaa! En oikein ymmärrä, miksi laseja ylipäänsä pitää jyystää sellaisella raivolla. Nehän ovat niin korkeallakin, ettei ketään voi haitata, jos ne ovat likaisia. Mummulassa minulla tosin on lattian rajassa ikioma pikkuikkuna, "pupun ikkuna", josta seuraan päiväunieni lomassa maailman menoa. Sen voisi toki puhdistaa, sillä lasiin on tarttunut nenänjälkiä.

Virheistä viisastuneena olen oppinut, että ikkunoiden pesun aikana minun on syytä pysyä kaukana emännästä – en pidä vedestä enkä ainakaan tahdo, että vesipisaroita roiskuu turkilleni. Joskus kun olen mennyt omin päineni olohuoneeseen tai napannut emännän hiustenkuivaajan johdon poikki, emäntä suihkuttaa nenälleni vettä sellaisesta suihkupullosta. Sepä vasta onkin kenkkumainen rangaistus, sillä suihkautuksen jälkeen minun pitää nuolla koko turkkini puhtaaksi takakäpäliä, korvakarvoja ja vatsanalustaa myöden. Kaunis turkki on ylpeydenaiheeni, ja stressaannun, jos joku sotkee tai kastelee sen.

Ikkunanpesun aikaan on myös se vaara, että emäntä taloustikkailta alas astuessaan tallookin minun päälleni. Emäntä on niin holtiton! Viimeksi ikkunoita pestessään hän laskeutui taloustikkailta suoraan vesisaaviin, potkaisi saavin nurin ja päätti siis pestä ikkunoiden lisäksi myös lattiat. Kuivausoperaation aikana hän myös keikautti viherkasvin nurin – ilmeisesti vain minua ilahduttaakseen. Hänellä oli ilmeisesti huono omatunto, kun ei ollut ikkunoiden pesun takia päässyt antamaan minulle perinteistä otsansilitys-poskienrapsutus-korvienhipelöinti-hemmotteluhetkeään. Mutta kyllä emännän järjestämä viherkasvihuvittelu piristi minua niin paljon, että riensin oitis tapahtumapaikalle kuopimaan kukkamultaliejua. Ja kyllä, käpälät likastuivat, mutta tämä sentään oli sen arvoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti