Kissa on nostettava pöydälle

Emäntä on kertakaikkisen ihana varsinkin niinä ohikiitävinä hetkinä, kun hän saa yllättäviä päähänpistoja. Enkä nyt tarkoita päähänpistoilla niitä kurjia keksintöjä, että "leikataanpa Gustav Kanin kynnet", vaan niitä älynväläyksiä, että "syödäänpä banaania kilpaa" tai "rakennetaan kotiimme kaivamissimulaattori".

Eräänä viikonloppuna emäntä keksi, että hän haluaa sisustaa huonettani. "Kaikista suurmiehistä teetetään seinälle aina suuret muotokuvat - miksei siis Gustav Kanistakin", emäntä totesi, ja alkoi miettiä, mikä on kaikkien aikojen paras kuva, joka meikäkanista on otettu.

Olen kuitenkin sen verran kuvauksellinen kaniherra, että yhden parhaan kuvan valitseminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä emäntä päätti teettää huoneeni seinälle seitsemän kuvan laajuisen kuvakokoelman. Jo muutaman päivän päästä postinjakaja kiikutti ne kotiimme, ja otimme posteljoonin iloloikaten vastaan.

Kuvat olivat täydellisiä, aivan kuten meikäkanikin. Oli pakko loikata häkin katolle, jotta pystyin tarkastelemaan noita uusia sisustuselementtejä lähemmin.

 

 Emäntä ei syystä tai toisesta tykännyt, että pompin häkin katolle. Vielä vähemmän hän on riemuissaan siitä, että käyn nykyään lähes päivittäin häkin katolta käsin tarkastelemassa muotokuviani. Häkin katolta jatkan matkaa työpöydälle ja sitä kautta keplottelen itseni johtotehtäviin. Pöydällä onkin johtotehtäviä yllin kyllin: ensin tarjolla on isännän läppärin johto. Sitten vuorossa on lisänäytön johto ja työvalon johto. Ulkoisen kiintolevyn johto taitaa jo mennä ylitöiksi.

Tänäänkin emäntä kävi nostamassa meikäkanin kolmesti pois pöydältä. Mutta ollaan me kaninsukuiset älykkäitä: aina sanotaan, että kissa pitää nostaa pöydälle, mutta me välkyt, johtotehtäviin tarkoitetut pitkäkorvat hyppäämme sinne ihan oma-aloitteisesti.