Tämän toteamuksen jälkeen emäntä löntysti muina naisina olohuoneeseen, napsautti telkkarin päälle ja lysähti pötköttämään sohvalle. Mutta meikäkanihan ei sellaista toimintaa sulattanut! Siis kyllä asia on niin, että meikäkanin vessalaatikon siisteysaste on suhteellisen paljon tärkeämpää kuin emännän sohvapötköttely! Niinpä hyppäsin muina kaneina sohvalle emännän mahan päälle, katsoin emäntää syvälle silmiin ja annoin virtsarakkoni tyhjentyä. Hah, emäntä vaan kiljui ja huusi ja haukkoi henkeään ja komensi isäntää "hakemaan tuon vuotavan pupun pois hänen mahansa päältä." Ja kun emäntä siitä sohvalta nousi, oli hänen olemuksessaan ripaus kiukkua, hämmennystä ja myös huvittuneisuutta. Ja hänen paitansa oli yltäpäältä pissassa ja kieltämättä hän myös tuoksahti vähemmän freesille, hah! Saipahan opetuksen, että Gustav Kanin hoitotoimenpiteitä ei laiminlyödä.
Lauantaiaamuna emäntä ja isäntä sitten loikkivat ensitöikseen kauppaan. Kahden (!) kuivikepussin lisäksi sain kaupasta tomaattia ja banaania ja salaattia ja kurkkua ja sitten vielä viinirypäleitä ja ja ja mineraalikiven! Niin, mineraalikiveen minulla onkin ollut aiemmin melko ristiriitainen suhde - toisin sanottuna en ole hampaankärjellänikään koskenut mineraalikiveen, vaikka se on ihan kiva porkkanan mallinen ja vaikka se on kaikki nämä kuukaudet häkkini lattialla lojunut. Upouusi mineraalikiveni sen sijaan on toista maata: kiven keskelle on sekoitettu herkullisia namisiemeniä, ja siemeniä nakertaessa tulee myös mineraaliainesta suuhuni. No emäntä oli taas ilonpilaaja, tietty. Hänen mielestään menin liiankin hanakasti hampaat edellä läpi valkean kiven: kun emäntä huomasi, että olin kahdessakymmenessä minuutissa syönyt jo puolet koko kivestä, hän otti kiven minulta pois. Että se siitäkin lystistä sitten.
 |
| Lempiruoka: |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti