maanantai 29. syyskuuta 2014

Kotikolonvaihto lähestyy


Emäntä ja isäntä kertoivat, että muutamme lähiviikkoina uuteen kotikoloomme. Kautta viiksikarvojeni, miten jännittävää! Nykyiseen kotiimme on jo putkahdellut tällaisia mukavia tähystystorneja:
Täältä näkee olkkariin asti
Emäntä ja isäntä ovat jo alkaneet käydä läpi tavaroitaan ja papereitaan ja he kiittelevät kovasti, miten hyvä paperisilppuri olen, kun pitää tuhota ja hävittää esimerkiksi vanhoja laskuja tai aikakauslehtiä. Ja jos he eivät osaa päättää, pitäisikö jokin vaatekappale heittää menemään, voin silmänräpäyksessä nakertaa vaatteen täyteen reikiä, jotta päätöksenteko helpottuu.

Eilen kävin emännän kanssa läpi myös kaikki minun henkilökohtaiset tavarani. Yhdessä totesimme, ettei minulla ole mitään muuta poisheitettävää kuin parafiiniöljy, joka on päässyt vanhenemaan, koska mahani on toiminut kaikki nämä vuodet täysin moitteettomasti. Ruokaa ja herkkuja voisin kuulemma syödä vähän ahkerammin, ettei olisi niin paljon muuttotavaraa. Siihen minä vastasin, että kuppi täyteen vaan, niin meikäkani syö!

Mukavaa tätä viikkoa!

T: Gustav Kani

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ekat loikat uudella reviirillä


Meikäkani teki taannoin jännittävän seikkailun: olen kai joskus ohimennen maininnut, että emäntä ja isäntä rakentavat meille uutta kotikoloa. Jostain kumman syystä meikäkania ei ole apupojaksi rakennushommiin kelpuutettu, mutta viimein pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pomppimaan uuteen pihaamme.

Ensin emäntä kiikutti minut kuljetuskopissa pihavarastoon. Varastossa emäntä puki minulle valjaat ja päästi minut tutkimaan ympäristöä. Kautta viiksikarvojeni, miten jännittävää varastossa oli!

Haistelin varastossa laudanpätkiä, hyppäsin maalipöntön päälle, tutkin tikkaita, meinasin nakertaa nauloja ja tein tuttavuutta sahan kanssa, mutta siinä viiksikarvani meinasivat vaurioitua, joten päätin pomppia pihalle.

Tässä istun varaston kivalla kuistilla.
Sen sijaan pihamaamme tuotti minulle mahtavan pettymyksen: piha oli kauttaaltaan saven peitossa ja siinäkös vitivalkoiset käpäläni likaantuivat!
Missään en nähnyt vallattomia voikukanlehtiä, rouskuvaa piharatamoa tai raikkaita ruohonkorsia. Päätin, että tänne ei meikäkani muuta.

Varpaanvälien puhdistamiseen meni aika tovi.

Onneksi olin sen verran nokkela poika, että tajusin kurkata myös pihavaraston taakse. Siellä sentään kasvoi vihreitä asioita!
Ehkä tämä uusi reviiri on sittenkin ihan kelvollinen.
Myös viheralueen maa oli kuitenkin sen verran likaista, että menin nauttimaan voikukanlehteni varaston kuistille.