torstai 2. elokuuta 2012

Emännän paha pupu? Isännän ihana kani?

Emäntä antaa minulle suukon joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja sanoo, että kauniita unia pupuseni. Isäntä ei suukota – syystä että hänen suuhunsa muka tulee karvoja. Ja katink...kaNINKONTIT!

Kuten jo aiemmissa kirjoituksissani on tullut ilmi, emäntäni on hövelisydäminen: hän antaa minun syödä mattoa tai nakertaa traakkipuuta enemmän kuin isäntä, joka hätistää minut kolttosteni jälkeen omaan huoneeseeni sellaisella vauhdilla, että jalosukuiset karvani pöllähtävät. Jos epähuomiossa pissaan muualle kuin vessalaatikkoon, isäntä on ihan että hyi yäk pois paha, paha, PAHA, PAHEMPI PAHIN pupu, kun taas emäntä sanoo että voi pientä vauvaa, vahinkoja sattuu, ja hyvä että olet juonut paljon vettä, ettei tule nestehukkaa. Aina kun olen ollut pahoilla teillä, isäntä sanoo emännälle, että "sinun paha pupusi". Kun olen ihana rakas kiltti söpö älykäs, isäntä sanoo emännälle, että "minun ihana kanini".

Kun olin asunut emännän ja isännän luona viikon, he rakensivat eteisen ja olohuoneen väliin kaniportin, jotten pääsisi yksin olohuoneeseen. En koskaan kyllästy katselemaan sitä näkyä, miten emännän naama venähtää, kun hän kääntää selkänsä ja seuraavassa hetkessä huomaa, että pötkötänkin portin väärällä puolella. Niinä hetkinä emännästä kuulemma tuntuu kuin hän olisi piilokamerassa! Sekunnin sadasosassa hän kuitenkin ymmärtää todellisen älykkyyteni ja ryhtyy pyrstö pitkällä jahtaamaan minua pitkin olohuonetta. Jos myös isäntä on kotona, he näyttävät kaksin verroin humoristisemmilta, kun he juoksevat kyyristyneinä perässäni, levittelevät käsiään ja yrittävät vuoron perään syöksähdellä minua kohti. Jos emäntä lopulta saa minut kiinni ja kaappaa minut syliinsä ja lähtee kiikuttamaan minua takaisin eteiseen, katson emäntää suurilla valppailla silmilläni ja hieron silkkistä poskeani hänen kättänsä vasten. Sitä emäntä ei voi vastustaa, ja lopulta saan jäädä hänen kanssaan olohuoneen sohvalle katselemaan viherpiiperrysohjelmia ja syömään viinirypäleitä.

Ylipäänsä rakastan sitä, että minulla on jokin projekti menossa. Porttiprojekti onkin jatkunut suloisen pitkään: isäntä käy tasaisin väliajoin ostamassa uutta puutavaraa ja vaihtaa porttiin uusia rimoja, jotta minulla olisi koko ajan järsittävää. Emäntäni myös aina hämmentyy, miten kapeista rimojen väleistä hänen "pieni vauvansa" mahtuu. Ennätykseni on seitsemän senttiä. Kun nakerran porttia, emäntä innostuu ja taputtaa käsiään yhteen (ilmeisesti antaakseen minulle aplodit) ja huutaa minulle jotain, en ymmärrä mitä. Ah, ihmiset, huomatkaa minut!

Isäntä kyllä lähtökohtaisesti tarjoaa minulle enemmän tekemistä kuin emäntä. Siinä missä emäntä silittelee, isäntä on kantanut kotiimme esim. 50-tuumaisen tv:n. Laatikosta minä sain ikioman tunnelin. Isäntä alkoi myös taannoin harrastaa golfia ja osti bägin. Laatikosta minä sain ikioman tunnelin.

Kun isäntä on työmatkoilla, toisinaan kaipaan häntä. Emäntä on tosi kiva, mutta isännän kanssa touhu on jotain muutakin kuin ainaista lääppimistä. Me katsomme telkusta Kovaa lakia ja Doctor Whota – kautta viiksikarvojeni, miten miehekästä! Kaipauksen riivaamana viskon isännän kenkiä pitkin eteistä.
Emännän sylissä on pupun hyvä pötköttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti