perjantai 15. marraskuuta 2013

Kesäkukat, joulujohdot

Tänään meikäkani pääsi pitkästä aikaa parvekkeelle emännän kanssa. Mukavaa oli, vaikka käpäläni kohmettuivat, hengitys höyrysi, viima vinkui ja sitä rataa.

Parvekevierailullemme oli toki syy, joka oli painava kuin Genesis-pellettipussi: näin marraskuun puolivälissä elämme nimittäin niitä aikoja vuodesta, kun meikäkanin johtotehtävät lisääntyvät räjähdysmäisesti. On aika asentaa jouluvalot! Tai talvivalot, niin kuin isäntä ja emäntä niitä kutsuvat syystä että meidän kotiamme jouluvalot koristavat marraskuusta huhtikuuhun.

Loikin parvekkeelle emännän valoassistentiksi. Hyvin pian kuitenkin totesimme, että kesäkukathan kukkivat vielä. Hassuja kesäkukkia, kun näin marraskuussakin ovat täydessä terässä lukuisista hampaaniskuista, vakavasta nestehukasta ja muista taponyrityksistä huolimatta.


Emäntä alkoi heti empiä, ettemme voi asentaa talvivaloja parvekkeelle, jossa kesäkukat kukkivat.

Päätimme pitää jouluvalonasennusasiasta äänestyksen. Emäntä antoi ei-äänen. Meikäkani teki iloloikan, mikä tarkoitti kyllä-ääntä. Mielestäni johtojen ja kukkien rouskuttaminen eivät ole ollenkaan toistensa poissulkevia toimintoja.

Päätös jäi siis tältä erää tekemättä. Odotamme, että tuomariston puheenjohtaja, isäntä, suvaitsee saapua kotiin ja kertoo, pääsenkö johtotehtäviin nyt vai heti.