Kesäkukat, joulujohdot

Tänään meikäkani pääsi pitkästä aikaa parvekkeelle emännän kanssa. Mukavaa oli, vaikka käpäläni kohmettuivat, hengitys höyrysi, viima vinkui ja sitä rataa.

Parvekevierailullemme oli toki syy, joka oli painava kuin Genesis-pellettipussi: näin marraskuun puolivälissä elämme nimittäin niitä aikoja vuodesta, kun meikäkanin johtotehtävät lisääntyvät räjähdysmäisesti. On aika asentaa jouluvalot! Tai talvivalot, niin kuin isäntä ja emäntä niitä kutsuvat syystä että meidän kotiamme jouluvalot koristavat marraskuusta huhtikuuhun.

Loikin parvekkeelle emännän valoassistentiksi. Hyvin pian kuitenkin totesimme, että kesäkukathan kukkivat vielä. Hassuja kesäkukkia, kun näin marraskuussakin ovat täydessä terässä lukuisista hampaaniskuista, vakavasta nestehukasta ja muista taponyrityksistä huolimatta.

Emäntä alkoi heti empiä, ettemme voi asentaa talvivaloja parvekkeelle, jossa kesäkukat kukkivat.

Päätimme pitää jouluvalonasennusasiasta äänestyksen. Emäntä antoi ei-äänen. Meikäkani teki iloloikan, mikä tarkoitti kyllä-ääntä. Mielestäni johtojen ja kukkien rouskuttaminen eivät ole ollenkaan toistensa poissulkevia toimintoja.

Päätös jäi siis tältä erää tekemättä. Odotamme, että tuomariston puheenjohtaja, isäntä, suvaitsee saapua kotiin ja kertoo, pääsenkö johtotehtäviin nyt vai heti.

Kissa on nostettava pöydälle

Emäntä on kertakaikkisen ihana varsinkin niinä ohikiitävinä hetkinä, kun hän saa yllättäviä päähänpistoja. Enkä nyt tarkoita päähänpistoilla niitä kurjia keksintöjä, että "leikataanpa Gustav Kanin kynnet", vaan niitä älynväläyksiä, että "syödäänpä banaania kilpaa" tai "rakennetaan kotiimme kaivamissimulaattori".

Eräänä viikonloppuna emäntä keksi, että hän haluaa sisustaa huonettani. "Kaikista suurmiehistä teetetään seinälle aina suuret muotokuvat - miksei siis Gustav Kanistakin", emäntä totesi, ja alkoi miettiä, mikä on kaikkien aikojen paras kuva, joka meikäkanista on otettu.

Olen kuitenkin sen verran kuvauksellinen kaniherra, että yhden parhaan kuvan valitseminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä emäntä päätti teettää huoneeni seinälle seitsemän kuvan laajuisen kuvakokoelman. Jo muutaman päivän päästä postinjakaja kiikutti ne kotiimme, ja otimme posteljoonin iloloikaten vastaan.

Kuvat olivat täydellisiä, aivan kuten meikäkanikin. Oli pakko loikata häkin katolle, jotta pystyin tarkastelemaan noita uusia sisustuselementtejä lähemmin.

 

 Emäntä ei syystä tai toisesta tykännyt, että pompin häkin katolle. Vielä vähemmän hän on riemuissaan siitä, että käyn nykyään lähes päivittäin häkin katolta käsin tarkastelemassa muotokuviani. Häkin katolta jatkan matkaa työpöydälle ja sitä kautta keplottelen itseni johtotehtäviin. Pöydällä onkin johtotehtäviä yllin kyllin: ensin tarjolla on isännän läppärin johto. Sitten vuorossa on lisänäytön johto ja työvalon johto. Ulkoisen kiintolevyn johto taitaa jo mennä ylitöiksi.

Tänäänkin emäntä kävi nostamassa meikäkanin kolmesti pois pöydältä. Mutta ollaan me kaninsukuiset älykkäitä: aina sanotaan, että kissa pitää nostaa pöydälle, mutta me välkyt, johtotehtäviin tarkoitetut pitkäkorvat hyppäämme sinne ihan oma-aloitteisesti.

Kävipä hassusti

Meikäkani on taas viime päivinä kokenut viiksikarvoja värisyttäviä asioita! Ensinnäkin emäntä varasti jääkaapista porkkanani. "Tällainen peli ei vetele", totesin, ja möksähdin emännälle hetkellisesti. Aloin leppyä vasta, kun nenäni haistoi keittiöstä kantautuvan, herkullisen tuoksun.

Loikin murututkani kanssa varovaisesti keittiöön, jossa emäntä oli parhaillaan tempaisemassa porkkanantuoksuisia leipäsiä ulos uunista. Emäntä otti kaksi sämpylää leipälautaselle ja loikki niiden kanssa olohuoneeseen. Hän asetti sämpylät hetkeksi sohvapöydälle, ja silloin koitti minun hetkeni! Keräsin kaikki voimani, ponnistin sohvalta kohti sohvapöytää ja tavoitin sämpylän. Haukkasin porkkanasämpylästä palasen! Haukkasin toisen palasen! Ja kolmannen!

Tiesitte varmaan jo entuudestaan, että rakastan leipää. Yleensä minulle kuitenkin tarjoillaan vain kuivattua ruisleipää, mutta nyt leipä oli pehmeää ja vaaleaa ja leivän sisällä oli porkkanaraastetta. Lisäksi leivän päällä oli voita, ja se suli ihanasti lämpimän leivän päällä. Tämä oli elämäni enismmäinen lämmin ateria, ja kautta viiksikarvojeni, tästedes vaadin ruokani aina lämpimänä, voideltuna, vastavalmistettuna ja pehmeänä.

PS: Saat anteeksi, emäntä. Porkkanani menivät tosi hyvään tarkoitukseen.


Sitten vähän ikävämpiin tunnelmiin: tiedätte kai, että emännän ja isännän päälaella ei karva kasva läheskään yhtä tuuheana kuin minun päälaellani. Meikäkani onkin alkanut kasvattaa talviturkkia jo aikapäiviä sitten. Emäntä taas havahtui vasta tässä muutama päivä sitten siihen tosiasiaan, että talvi tekee tuloaan. Niinpä hän alkoi neuloa itsellensä hattua.

Päätin loikkia olohuoneeseen neulojaemännän seuraksi. Lankakerä oli mukavasti olohuoneen lattialla, joten päätin tuupata sitä nenälläni. Sehän olikin mukava leikki! Kuovin lankakerää käpälilläni ja ohhoh, lanka sotkeutuikin kiinni takakäpälääni. Aloin kiertää ympäri olohuoneen pöytää ja pian katastrofin ainekset olivat koossa ja olin täysin sotkeutunut lankaan ja sohvapöydänjalkaan.

Kautta viiksikarvojeni, säikähdin niin, että päätin loikkia käpälämäkeen! En kuitenkaan vetänyt emäntää perässäni, sillä kudin tipahti emännän käsistä ja enää vain lankakerä ja puikot ja hatuntekele olivat kiinni takakäpälissäni ja kilkattivat perässäni.

Keittiön kohdalla isäntä sai minut kiinni ja tuli irrottamaan nuo perässäni roikkuvat käsityötarvikkeet käpälistäni. Lopulta selvisin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä eikä perässäni kilkattanut puikkokaan onneksi mennyt masustani läpi, mutta emännän hatuntekele oli pilalla. Nyt hän joutuu kai kulkemaan koko talven kesäkarvassa, raukka.

Minun päiväni

Kello 9:18 Jipii, emäntä on hereillä! Eemäntää on heereilläää! Rakas ihana älykäs emäntä, päästä minut häkistä! Aukeaakohan häkin ovi nopeammin, jos rummutan ovea oikein lujaa etukäpälilläni? Rummuti rummuti rummuti! Jes, luukku on auki ja emännän käsi silittää otsaani ja hampaani naksuvat!

Kello 9:19 Loikin emännän perässä olkkariin katsomaan sisustusohjelmaa. Olen niin onnellinen, että murahtelen ja nuolen emännän jalkaa. Hyppään sohvalle emännän viekkuun ja jatkan hampaidennaksutusta emännän kainalossa.

Kello 9:55 Kautta viiksikarvojeni, myös isäntä on hereillä! Heippa, emäntä, isäntä on nyt lempi-ihmiseni ja menen toivottamaan hyvät huomenet hänelle!

Kello 9:59 Tai no on emäntäkin taas, näin neljän minuutin tauon jälkeen, ihan kiva. Vielä kivemmaksi hän muuttuu, kun hän avaa ruokakaappini oven ja kauhoo ruokakippooni puoli desilitraa Genesis-pellettiä. Emäntä lähtee kiikuttamaan kippoa häkkiini, minä juoksen kilpaa emännän rinnalla ja saavun häkille puoli käpälänmittaa ennen kuin emäntä ja ruokakipponi.

Kello 10:07 Hik. Masu täyttyi kahdeksassa minuutissa. Örps. Loikin katsomaan, mitä isäntä tekee keittiössä. Jaa, lukee lehteä. Jos hän tulisi lukemaan sitä lattialle, voisin samanaikaisesti syödä lehteä toisesta kulmasta.

Kello 11:01 Purrrr, taidanpa ottaa iltapäivänokoset omalla, banaaninkeltaisella matollani! Jos joku vielä tulisi silittämään päälakeani, nautinto olisi täydellinen!

Kello 11:28 Jaa, emäntäkin loikki huoneeseeni aamupäivälevolle. Tässä masun päällä saan takuulla kaipaamani otsasilityksen!

Kello 12:13 Mitä se emäntä pamauttelee vasaralla? Yrittääkö hän varoittaa minua jostain? Pamautan takakäpälälläni takaisin ja kimpoan sohvan taakse piiloon. Täällä nyrkin ja hellan eikun kisun ja ketun eikun sohvan ja seinän välissä menee muuten eri-jännä tunneli! 

Kello 13:12 Nyt kun päästiin tunneleidenmakuun, pujahdan heinätunneliini, juoksen tunnelin läpi ja taas tunneliin ja läpi ja tunneliin ja läpi ja tunneliin ja pää ja läpi ja tunneli on sekaisin ja kops.

Kello 13:20 Kipponi on tyhjä! Genesis-pelletit on loppu! Kamalaa! Mitä nyt tehdään? Isäntä? Emäntä? Missä he ovat? Olkkarissa! Miksen minä ole siellä?

Kello 13:38 Jos oikein intensiivisesti tuijotan olohuoneen ovea, aukeaakohan se?

Kello 13:39 Ei auennut, vaikka olin intensiivinen noin minuutin ajan. Loikin eteiseen, koska sieltä voin kytätä, mitä olkkarissa tapahtuu.

Kello 13:40 Olkkarissa tapahtuu aivan liian mielenkiintoisia asioita: siellä on TV päällä! Loikkaan kaniesteportin yli olkkariin ja sieltä parvekkeelle ja pujahdan lempituolini alle. Oho, pitikö miun alunperin olkkariin mennä?

Kello 13:44 Huh, jo tuli levättyä kokonaiset neljä minuuttia! Lempituolini alta pompsahdan takaisin olkkariin ja sieltä makuuhuoneeseen, jossa käyn imurinjohdon kimppuun.

Kello 13:45 Isäntä murisee ja tulee häätämään minut pois johtotehtävistä. Haukkuu vielä kurjaksi kaniksi, pyh.

Kello 13:50 Isäntä ei saa minua kiinni ja pompin taas parvekkeelle, josta löydän maukkaita oksia. Niitä saan kai nakertaa luvan kanssa.

Kello 13:59 JAAAA, isäntä siivoaa ruokakaappiani, nam! Siitä tulikin mieleeni, että ruokakipponi on ollut tyhjä jo 39 minuuttia ja masuni murisee!

Kello 15:32 Oho. Uppouduin niin syvälle ruokahaaveisiin, että nukahtin parvekkeelle lempituolini alle. Taidankin hypähtää keittiöön ja tsekata tarjonnan.

Kello 15:35 Mumskis, isäntä on eri-ihana! Hän oli ruokakaappia siivotessaan valmistanut minulle annoksen, jonka nimi oli Kootut teokset. Tai seokset. Siihen kuului muunmuassa kaapin kätköistä löytyneitä leivänmuruja ja kuivattuja, vihreitä asioita. <3


Kello 15:39 Kiitti, isäntä, kuppi tuli tyhjäksi, hyppään parvekkeelle lempituolini alle! 

Kello 17:38 Loikahdan parvekkeelta olkkariin, koska isäntä on alkanut syödä olkkarin sohvalla omppua. Sanhan pienen palasen, saanhan saanhan, jookos joo? Menen sohvan edustalle tarkkailuasemiin ja kuolanoro valahtaa suupielestäni olkkarin vaaleahkolle matolle. Saan haukata ompusta siemenkodan vierustaa ja isäntä kehuu minua maailman söpöimmäksi biojäteastiaksi. Kun suuni on tyhjä, alan pestä töpöäni ja muita likastuneita ruumiinosiani ja isäntä kehuu minua taipuisaksi ja hienoksi pojaksi.

Kello 18:07 Aha, nyt isäntä isäntä kyyristyy minua kohti. Antaako hän lisää herkkua, vai aikooko hän vain silittää minua? Voi kamala! Voi kissanviikset! Hän otti minut syliin! Mitä hän aikoo? Vastanuoltu turkkini likastuu! Mihin hän kiikuttaa minua? Hän vie minut keittiöön! Emäntä odottaa siellä meitä ja hänellä on kädessään ne pahat naksuttimet - KYNSISAKSET! EN TAHDO PEDIKYYRIIN!

Kello 18:18 Ohi on. Nyt minua ei enää luulla kisuksi, kun kynteni ovat siistit. Saan kaurapuikulaa. Se on lempiherkuista uusin lempparini. Kyllä kannatti olla kynsienleikkuussa kiltti. Olen niiiin puikulani ansainnut! Hyvä minä! <3

Kello 19:40 Kivaa, kun emäntä ja isäntäkin viettävät aikaa parvekkeella. Emäntä istuu lempituolini päällä, isänätä istuu omassa tuolissaan ja meikäkani pötköttää tuttuun tapaan lempituolin alla.

Kello 21:39 Big Brother - katsomme sen joka ilta yhdessä! Aina kun emäntä ja isäntä käyvät jääkaapilla, valtaan sohvan parhaan paikan itselleni. Sohvan keskellä on optimaalinen äänentoisto ja siitäkös suuret korvani tykkäävät! Sitten emäntä vielä tuo minullekin banaania ja suukottaa. Ah, elämää!

Kello 22:35 Isäntä on aina se, joka valmistaa meikäkanille iltapalan. Tänään siihen kuuluu omppua ja kurkkua ja salaattia ja se on tosi hyvää herkkua, ja sitten emäntä sammuttaa huoneeni valot ja huikkaa "kauniita unia muru", ja isäntä sanoo "hyvää yötä possu". Hyppään kaninkoloni päälle ja odotan, että alan nähdä unia voikukanlehdistä.

Uusi reviiri!

Arvatkaas mitä? Kun talvi on ohi ja kevät keinahtelee luoksemme ja ensimmäiset voikukanlehdet puskevat näkyviin, meikäkani, emäntä ja isäntä aletaan rakentamaan uutta kotia!

Emäntä on näyttänyt minulle jo paperia, johon kotimme on piirretty. Nykyään iltamme kuluvatkin leppoisasti, kun istumme emännän kanssa lattialla ja piirtelemme tärkeitä tavaroita kuten häkkejä, vessalaatikkoja, heinätunneleita, ruokakippoja ja kaninkoloja uuden kotimme pohjapiirustukseen. Tällä hetkellä näyttää tosin siltä, etten välttämättä tarvitse ollenkaan häkkiä uudessa kodissa, vaan meikäkanista tulee vapaaherra!

Eräänä päivänä emäntä ja isäntä kiikuttivat minut alueelle, johon uusi kotimme rakennetaan. Luonnollisesti he tarvitsevat myös minun hyväksyntäni ennen kuin kotia aletaan pystyttää. Isäntä tosin vähän loukkasi tunteitani, kun hän kanniskeli minua pitkin tonttia: hän jupisi, että toivottavasti kukaan ei näe meitä nyt - hullunahan meitä pidettäisiin, kun tarvomme täällä kanin kanssa.

Meikäkani oli uudesta reviiristä täysin lumoutunut! Siellä kasvoi koivua, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa ja vähän myös viinimarjaa, ja olen tehnyt jo alustavia suunnitelmia, mitä muuta kasvillisuutta pihaamme istutetaan.

Kasvillisuussuunnitelma.

On myös meikäkanin onni, että rakennusmääräyksissä meitä velvoitetaan istuttamaan pihaamme vähintään kymmenen puuta tai puskaa. Niistä niiiin tulee meikäkanin puskia! <3 <3 <3 Takapihalle tulee omenapuutarha, jonka katveessa vadelmapuskat kukoistavat, ja takapihan toisella laidalla on Gustavin Kasvimaa, josta palveluskuntani noutaa minulle suussasulavaa salaattia, tuoreita tomaatteja, pitkiä porkkananvarsia, tajunnanräjäyttävää tilliä ja sen sellaista pientä välipalaa.